Long time no birdey.
Oli odotettavissakin, että kauden loppua kohti blogikirjoittelussa tulee pidempiä taukoja, mutta vähän turhan laiska on tämän suhteen ollut. Sivuutan kierrokset edellisen päivityksen ja mestisten välillä, eli käsittelen tässä vain mestikset.
Lakesiden mestaruuskilpailut käytiin 25-26.8.2012. Edellisen viikonlopun Pirunpellon kisakierroksen (95 lyöntiä) jälkeen lähdin pelaamaan ilman suurempia ennakko-odotuksia. Onneksi ensimmäinen kierros pelattiin Järvenrannan puolella, niin oli mahdollista "harjoitella" ennen Pirunpeltoa.
Ensimmäinen kierros (1/4)
Järvenranta, 76 lyöntiä
FIR 4/13, GIR 11/18, 32 puttia, 2 rangaistuslyöntiä
Kierros lähti liikkeelle peruspaarilla, jota seurasi bogi kolmella putilla forelta. Hyvä fiiliksen sain takaisin heti seuraavalla väylällä tekemällä birdien. Nelosen avaus lipsahti vasemmalle bunkkeriin, josta lähestyminen pitkäksi tiukkaan raffiin. Chippi meni pitkäksi forelle, jos kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä putti sisään! Viitosella (~195 metrinen par-3) avaus yli, mutta vasemmalle jälleen pahaan raffiin. Nyt chippi jäi lyhyeksi ja toinen bogi korttiin. Tilanne kuitenkin siedettävä +1. Kuutosväylälle hyvä par, jonka jälkeen tavoitteena oli päästä par-tilanteeseen, kun vuorossa oli kentän lyhin par-nelonen. Avaus onnistuikin mainiosti ollen 31 metrin päässä viheriöstä, edessä ei mitään esteitä ja lippukin greenin takaosassa, tosin kummun päällä. Chippasin liian aggressiivisesti ja pallo lipui ensin ohi reiän, sen jälkeen yli greenin ja forelta vielä alamäkeen raffiin asti. Chippi oli jälleen vaikea eikä onnistunut. Todella huono bogi siis. Liekö sitten ollut vielä edellisen väylän turhautuminen mielessä, kun kasiväylän avaus lähti vasemmalle vesiesteeseen. Penaltin kautta bogi ja tilanteeseen +3, joka oli myös etulenkin lopputulos.
Valkoiselta pelatessa takalenkin alun par-5:t eivät ole niin selviä birdieväyliä kuin keltaiselta pelattaessa. Väylä yksitoista olisi kuitenkin ollut mahdollista lyödä kahdella päälle, mutta arkailin hiukan liikaa hieman alle 200 metrin lyönnissä. Jäljelle jäänyt 30-metrinen lähestyminen ei tälläkään onnistunut ja korttiin par. Seuraavalla väylällä, 150 metrinen par-3, lähestyminen sen sijaan onnistui ja birdien kautta eteenpäin. Kun vielä putti upposi hieman kauempaakin 14. väylällä, olin koko kierrosta +1! Lähestyminen 16. väylällä lipsahti liikaa vasemmalle (olin hieman liian ahne) ja siitä sitä kautta bogi. Viimeisellä kävi "perinteiset" eli avaus outtiin ja lopulta triplabogi. Vaikka 76 lyönnin kierros ei ollut huono, jäi siitä karvas maku. Putti toimi ihan mukavasti, vauhti oli kohdillaan ja sisäänkin meni muutama. Ei se loistavaa ollut, mutta ok anyways.
Toinen kierros (2/4)
Pirunpelto, 83 lyöntiä
FIR 7/14, GIR 8/18, 35 puttia, 3 rangaistuslyöntiä
Keiton jälkeen nokka kohti Pirunpeltoa. Kierros alkoi masentavasti, kun puttasin viidestä metristä kolme kertaa. Greeniosumia tuli neljä peräkkäin alusta alkaen. Pöröjä ei näkynyt. Viitosella sain pitkän par-putin sisään heikon chipin jälkeen. Pirunpellon väylää 6 kohtaa on jonkin verran antipatiaa, mutta tällä kertaa selvisin bogilla. Avaus oli varsin hyvä, mutta pomput epäsuotuisat, koska pallo jäi puun oikealle puolelle hakkeelle. Seiskalle tuli bonusbirkku, kasille hyvä par ja ysillä avasin liikaa oikealle, joten jouduin ottamaan välilyönnin ja sitä kautta tein bogin. Etuysi +2, olin erittäin tyytyväinen.
Takaysin aloitin kahdella paarilla. Kympille paarin nyt tekee vaikka silmät kiinni, mutta 11. väylälle par on erinomainen tulos. Pirunpellon väylä 12 osoittautui vaikeaksi - avaus nimittäin veteen ja koska droppipaikka ei ollut käytössä, seuraava pallo sinisten tiin kohdalta liikkeelle. Ihan hyvä lyönti siitä (greenille), mutta kolme puttia, joten triplabogi...Seuraavat väylät menivät "normaalisti" - pari bogia ja pari paaria. Seuraava hazardi tapahtui 17. väylällä: ensimmäinen avaus quickhook, toinen oikealle, kolmas jo hyvin väylälle. Kumpaakaan sivuun menneistä ei löytynyt, mutta varavarapallolla birdie eli triplabogi. Viimeiselle vielä löysä bogi ja kierrostulos 83 lyöntiä. Ei nyt ihan katastrofi, mutta aineksia parempaan on olemassa.
Kolmas kierros (3/4)
Pirunpeltoa, 82 lyöntiä
FIR 5/14, GIR 10/18, 34 puttia
Uuteen päivään lähdettiin 10. sijalta ja eroa kärkisijaan seitsemän lyöntiä. Hyvällä pelillä kaikki oli vielä mahdollista. Sain hyvän startin puttaamalla viidellä ensimmäisellä väylällä jokaisella birdietä. Yksikään ei uponnut, mutta jokaiselle par-tulos. Kuutosella tuli se perinteinen eli avaus oikealle ja palloa ei löytynyt. Varapallon par eli tuplabogi. Seiskalla avaus hyvin niukasti oikealle sivuun, mutta sen verran riittävästi, että joutui ottamaan penaltin. Huonon lähipelin kautta uusi tupla heti perään. Etuysin loppuun kaksi paaria ja tulos +4, joka oli ihan ok.
Takaysi alkoi eiliseen tapaan kahdella paarilla ja valitettavasti myös jatkui täysin kuten eilen: 12. väylän avaus veteen, seuraava greenin tuntumaan ja kolme puttia -> triplabogi. Seuraavan kolmen väylän birdie, par, birdie nostivat tunnelman kattoon, mutta sitten jälleen alkoi tapahtua huonompia asioita. 16. väylän avaus oli väylällä hyvällä paikkaa. Jonkinlainen suonenveto taisi iskeä, kun pallo päätyi vasemmalle metsään. Eikä löytynyt, kuten ei juuri mikään niistä palloista, jotka löin näissä mestaruuskisoissa väylästä sivuun. Väylällä 17 sama juttu, avaus ensin oikealle eikä sitä löytynyt. Molemmille tuplabogi ja viimeiselle pettyneenä bogi. Kierrostulos silti lyönti paremmin kuin eilen, mutta ei se hyvältä tuntunut.
Neljäs kierros (4/4)
Järvenranta, 93 lyöntiä
FIR 7/13, GIR 9/18, 41 puttia, 3 rangaistuslyöntiä
Ennen viimeistä kierrosta en edes katsonut mitä muut olivat pelanneet. Lähdin vain pelaamaan mahdollisimman hyvää kierrosta. Ensimmäinen avaus oli liian varmisteleva ja päätyi puiden maskiin oikealle karheikkoon. Siitä greenin lähistölle, mutta kun chipit olivat koko viikonlopun aikana surkeita, bogiin oli tyytyminen. Tällä kierroksella chippien lisäksi petti putti. 41 puttia eikä yhtään yhden putin viheriötä! Kolme puttia tuli siis viisi kertaa. Etuysi nyt kuitenkin meni vielä siedettävästi (+4), mutta 10. väylän jälkeen loppui mielenkiinto, vaikka kuinka pitäisi aina unohtaa edellinen väylä.
Takaysi nimittäin alkoi hirveällä tavalla. Ensimmäinen lyönti par-5:lla kvikarina vasemmmalle pikkumetsikköön. Ajattelin sen menneen läpi 18. väylälle, mutta eihän sitäKÄÄN palloa mistään löytynyt! Varapallo osui venttiiliin, mutta osui kuusen latvaan ja meni siitä ties minne. Varavarapallo - sama juttu, kumpaakaan ei löytynyt. Tuossa vaiheessa vaihdoin jo mailaa draiverista puuneloseen ja peli jatkui siis varavaravarapallolla (seitsemän lyötynä). Siitä yksi lyhyt eteenpäin, pari lyöntiä viheriölle ja kaksi puttia. Lopputulos väylälle 10 kunnioitettavat 12 lyöntiä ja mestaruuskisa käytännössä lopullisesti ohitse. Loppuväylät menivät pelaillessa. Takalenkki +18.
Peliseura oli molempina päivinä loistavaa eikä säässä ollut moittimista. Kiitokset Janne, Urpo, Miikka ja Teemu! Oma peli oli melkoista aaltoilua. Välillä löin palloa varsin hyvin, mutta toisaalta huonoimmat lyönnit olivat sitten liian huonoja. Golf on peli, jossa tulos muodostuu enemmän sen mukaan, kuinka huonoja huonoimmat lyönnit ovat. Chipit eivät toimineet tänä viikonloppuna ollenkaan. Putti oli ensimmäiset kolme kierrosta ihan hyvä. Noh, ensi vuonna uudestaan, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Onnittelut mestareille ja muillekin pärjänneille!
Pettymyksestä huolimatta elämä ja kausi jatkuu. Tämän vuoden mestari tulee vastaan scr-reikäpelin välierässä ja eiköhän klubikisoissa tule vielä kokeiltua, että osaanko vielä vai täytyykö panostaa enemmän harjoitteluun. :)
