Lyödään tiskiin heti alkuun perustilasto, jonka Golfpisteen tilastonurkka tarjoaa. Tässä siis kaikki tilastoidut kierrokset, joita kertyi kauden 2015 aikana 61 kappaletta.
Suuria eroja viime kauteen tässä kaikki kentät sisältävässä taulukossa ei ollut. 2014 vuoden tilastot olivat niukasti paremmat. Kun tarkastellaan kenttäkohtaisesti, niin suuria eroja ei sieltäkään löydy: kierroskeskiarvo Järvenrannalla oli 76,3 (28 kierrosta keltaiselta ja 10 valkoiselta), kun se vuonna 2014 oli 76,2 (41 kelt. +10 valk.). Pirunpellolla vastaavat lukemat v. 2015: 80,9 (16+4) ja v. 2014: 81,2 (11+6).
Golfkausi vetelee vuoden 2015 osalta viimeisiään. Tätä kirjoittaessani lähestytään marraskuun puoliväliä ja kentät ovat ainakin eteläisemmässä osassa Suomea vielä auki, mutta ennuste näyttää ensi viikolle kylmempää kyytiä. Eiköhän tässä ehdi viikonlopun aikana pelata vielä ainakin yhden tai kaksi kierrosta.
Viimeksi kun blogiin kirjoittelin, oli kautta takana kuukausi ja tuossa vaiheessa kauden paras kierrostulokseni oli Järvenrannalla pelattu 73 lyöntiä (+2). Kauden parhaaksi noteeraukseksi jäi omalta osalta Järvenrannan 69 (-2), jonka pelasin kahdesti (20.6 ja 24.6.). Kun samoille ajankohdille lisätään vielä 21.6. päivän 74 (+3) ja 26.6. pelattu 70 (-1), niin on helppo todeta, että kauden paras vire osui kesäkuun loppupuolelle. Nuo kierrokset vähemmän yllättäen Järvenrannalla. Lähtökohdat perinteiseen Saunalahden kisaan, joka pelattiin 30. kesäkuuta ja josta on menestystä viime vuosina tullut roppakaupalla, olivat siis kunnossa. Kisatulos oli pettymys: 79 lyöntiä. Tämä oli siis välivuosi, mutta ensi vuonna uudestaan kokeilemaan.
Vaikka Saunalahden kisassa ei huippukierrosta tullut, tuli tänä vuonna kuitenkin hieman kisamenestystä. Toinen noista aiemmin mainituista 69 lyönnin kierroksista osui kilpailuun (Lakesiden Juhannus-kisa). Oli muuten kovatasoisimpia kisoja mitä olen pelannut, sillä olin tuolla tuloksella hcp-kisassa kolmas tuloksella -4 ja parhaan scratchin hävisin lyönnillä Keskumäen Pasille (68). Hyviä tuloksia pelasivat myös Iiro Lehtisalo (70), Veeti Mähönen (71), Esa Sairanen (72), Janne Ouni (73) ja Jouni Östring (74), joka voitti hcp-kisan tuloksella -5. Joitain palkintoja tuli voitettua muista kisoista, mutta niissä en tuloksellisesti pelannut mitään huipputulosta. Paras muista oli Kalaforniassa pelattu 76 lyöntiä (+4), jos ei seuraavaksi käsiteltäviä läpsyttelyjä oteta huomioon.
Lakesiden mestaruuskisat pelattiin 1.- 2.8.2015 eli viime vuoden tapaan elokuun alussa. Monesti ne on järjestetty elokuun loppupuolella, palttiarallaa 20-24. elokuuta. Itse olen tämän hieman aikaisemman ajankohdan kannattaja, koska todennäköisyydet korkeammille lämpötiloille on (ainakin tilastollisesti) suurempi.
Mestikset lähtivät Järvenrannalla liikkeelle mainiosti. Ykköselle heti loistolähestyminen ja putti sisään. Seuraavat kolme väylää varmaa par-tulosta jokaiselle. Mutta sitten tuli väylä 5 (par 3, 200 metriä) ja pallo avauksesta veteen. Siihen tuplabogi. Ongelmat jatkuivat seuraavalla, kun vetäisin kutosen avauksen hihaan eli vesipalloksi meni taas. Lopputuloksena triplabogi. Seiskalle sain tehtyä onneksi pörön, se rauhoitti hieman. Ysillä lähestyminen lipsahti pitkäksi ja päätyi epäonnekkaasti ihan puun kylkeen kiinni. Lyöntivalikoimasta käytettiin vasenkätisesti lyötyä putteriswingiä ja pääsin sillä forelle, josta kaksi puttia ja bogi korttiin. Etuysi siis 39 lyöntiä eli +4 tilanteesta 'bäknainille'. Kuten etuysi myös takaysi alkoi hyvin: ensimmäiset neljä väylää pelasin yhden alle 11. väylälle tulleen birdien saattelemana. Lopuille viidelle väylälle kuitenkin neljä bogia ja yksi par, joten kierrostulos 78 lyöntiä (+7). Ei mikään katastrofi, mutta paremmankin olisi voinut mennä.
Välipalan jälkeen Pirunpellolle ratkomaan jatkoonpääsijät ja seuraavan päivän lähtöjärjestys. Pirunpellon kierroksesta ei ole paljoa kerrottavaa, se oli varsin tasaista menoa, sillä tein vain pareja ja bogeja. Avaukset pysyivät siis melko hyvin ladulla, mikä on Pirunpellolla tuloksen tekemisen edellytys. Kierrostulos oli 80 (+8) ja finaalipäivään lähdin noin kahdeksannelta sijalta.
Lähtökohdat päätöspäivään olivat helpot, ei paineita. Hyvällä pelillä oli vielä mahdollista nousta hätyttelemään ainakin kolmossijaa, riippuen toki myös muiden tekemisistä. Mestisten kolmas kierros oli parasta peliäni vuoden 2015 mestiksissä. Pirunpellon etuysi meni kuin vahingossa yhden alle parin ja sillähän noustiin tuloslistalla melkoisesti. Takaysillä lyönti alkoi hieman harhailla, mutta osittain tuurin avullakin selvisin siitä 41 lyönnillä (+5). Kokonaistulos 76 on paras Pirunpellolla pelaamani mestaruuskisojen kierros. Etuysin yksi alle valkoiselta tiiltä laitetaan myös ennätyslokeroon. Nousua tuloslistalla tapahtui sen verran, että taisin lähteä viimeiselle kierrokselle kolmannelta sijalta (näin jälkikäteen katsottuna, itse en ollut tuloksia katsonut ja näin ollen ollut tietoinen omasta sijoituksestani).
Finaalikierros lähti Järvenrannan puolella samalla tavalla liikkeelle kuin mestisten ensimmäinen kierros - eli birdiellä. Etuysi oli ihan hyvää steadyä menoa, muutama bogi tokijoukkoon ja tulos 37 (+2). Takaysi lähti käyntiin lyönnillä vasemmalle bunkkeriin, josta jatkolyönti liikaa vasemmalle. Tuota palloa ei löytynyt, vaikka se ei kovin kauaksi vesiesteestä (ojasta) mennyt. Niinpä jouduin jatkamaan varapallolla ja tulos lopulta triplabogi. Seuraavat neljä väylää par-tuloksia, sitten par-kolmoselle bogi. Järvenrannan 16. väylällä nähdään joskus yllättävän korkeita tuloksia, vaikka kyseinen väylä ei ole erityisen pitkä par-4 ja avauksessakin on varsin paljon tilaa. Oma avaukseni oli heikko, mutta jäi kuitenkin väylälle, tosin 170 metrin päähän lipusta. Sitten alkoivat ongelmat: yritin greenille rauta-5:lla, mutta löin pallon pahasti vasemmalle. Joten varapalloa peliin, joka meni myös vasemmalle. Vielä yksi varapallo, jonka sain greenin eteen. Etsintöjen jälkeen ensimmäinen varapallo löytyi, mutta sellaisesta paikkaa, josta ei mitään mahdollisuuksia lyödä eikä myöskään mitään mahdollista droppipaikkaa. Niinpä kävely takaisin 170 metrin päähän lipusta lyömään kuudetta lyöntiä. Vastoin kaikkia odotuksia tämä lyönti (jälleen sillä rauta-5:lla) suoraan lippua kohti. Paikalle saavuttuani löysin palloni alle noin 60 cm päässä reiästä. Niinpä selvisin tuosta seikkailusta triplabogilla. Loppuun vielä kaksi par-tulosta ja jännittämään mihin 80 lyönnin päätöskierros riitti.
Tuli vähän kikkailtua viimeisellä yhdeksällä reiällä.
Kärkikaksikko oli lopulta liian kaukana, edes hyvä viimeinen kierros ei olisi riittänyt vastaamaan heidän tulokseensa. Kolmas sija olisi ollut otettavissa, mutta takaysin sekoilut johtivat siihen, että Pasi Keskumäki nousi jakamaan samaa tulosta. Pasi pelasi viimeisen kierros takaysin kuusi ja koko kierroksen kahdeksan lyöntiä paremmin kuin minä. Niinpä kolmannesta sijasta pelattiin uusinta minun ja Pasin välillä. Yleisöä oli uusintaa katsomassa runsaanlaisesti, mutta mitään jännitysnäytelmää emme saaneet yleisölle tarjottua. Avasin huonosti: oikealle bunkkeriin lipan viereen, josta oli pakko yrittää greenille, koska Pasi oli avannut väylälle. Osuin puuhun kerran jos toisenkin, ja lopulta päätin luovuttaa, koska molempien päästyä greenille asti peli oli jo selvä. Tuosta huolimatta kaiken kaikkiaan parhaat mestaruuskisat omalta osaltani moneen vuoteen ja olen neljänteen sijaan melko tyytyväinen. Lopullinen lyöntipelitulokseni oli 314 kierrostuloksilla JR 78, PP 80, PP 76, JR 80. Viime vuonna olin seitsemäs yhteistuloksella 329 lyöntiä. Omituisinta omissa tuloksissani on kyllä ehdottomasti se, että pelasin paremman yhteistuloksen Pirunpellolla kuin Järvenrannalla! Pirunpellolla 156 lyöntiä ja Järvenrannalla 158 lyöntiä, vaikka Pirunpellon par yhden suurempi. Mahtaako jopa jäädä once-in-a-lifetime saavutukseksi.
Mestaruuden avoimessa sarjassa vei tänä vuonna seuran pro Tuomas Seppälä. Kestomenestyjä Tero Lahtinen oli toinen ja pelasi nyt kymmenettä kertaa peräkkäin kolmen parhaan joukkoon Lakesiden mestaruuskilpailuissa (4 voittoa, 3 kakkossijaa, 2 kolmosijaa)! (kyllä, nyt Haukka tilastoi jo muidenkin tekemisiä ;-]). Sääntöpuolelta sellainen muistutus kaikille, että omaa palloaan ei voi julistaa kadonneeksi, vaan sillä on jatkettava, jos se löytyy 5 minuutin aikarajan puitteissa etsimisen aloittamisesta.
Mestaruuskisojen jälkeen paras kierros osui perjantaille 7. elokuuta. Tuolloin tuli pelattua Pirunpelto keltaiselta tiiltä par-tulokseen, vaikka tein kakkosväylälle triplabogin lyötyäni lähestymisessä soketin! Etuysille kolme birdietä ja takaysille yksi. Kierrostuloksessa sivusin vanhaa ennätystäni vuodelta 2011. Sivusin myös ennätystä etuysin birdiemäärästä (3) ja peräkkäisistä birdieistä (2). Muutaman ennätykseni laitoin tällä kierroksella uusiksi: a) paras takaysi (35 lyöntiä, -1) (keltaiselta tiiltä) b) eniten greeniosumia kierroksen aikana (keltainen tii): 15 kpl. Loppukaudesta syyskuussa tuli Pirunpellolla vielä toinenkin yllättävä rykäisy. Kierroksella 73 iskua, etuysille neljä pöröä (uusi enkka). Muuten mestisten jälkeen on ollut vähän hiljaisempaa hyvien kierrosten osalta, varsinkin Järvenrannalla. :)
Seuraavaksi käsittelyssä kauden paras saavutus, jota olin tavoitellut pidemmän aikaa (koko golfuran). Se näki päivänvalonsa 24. kesäkuuta Järvenrannalla. Pelasin yksin, sää oli poutainen, mutta kenttä hieman runsaampien sateiden jäljiltä märkä. Kierrostulos oli toinen kauden 69 lyönnin kierroksista, mutta se varsinainen saavutus tässä kierroksessa oli puhdas kortti! Ei yhtään par-tulosta huonompaa koko kierroksen aikana: 16 x par, 2 x birdie. 18 vuotta siihen meni, että sain sen tehtyä. Lähdin kierrokselle 4. väylältä. Ensimmäinen lähestymninen on selvä duffi, mutta pitkä chippi ja putti sisään. Sen jälkeen löin yhdeksän perättäistä greeniosumaa. Ensimmäinen bogi oli lähellä 14. väylällä, johon on kyllä varsin helppo niitä bogeja tehdä. Avaus oli ihan hyvä, lähestyminen ei osunut greeniin, mutta jäi ihan ok paikalle greenin oikealle puolelle. Chippi kuitenkin karkasi pitkäksi, jolloin jouduin puttaamaan noin 1,5 metrin alamäkiputin. Siinä vaiheessa kävi jo mielessä, että nytkö se puhdas kortti tahriutuu? Sain kuitenkin putin sisään. Myös 15. väylällä tarvittiin chippi ja putti. Väylillä 17-18 ja 1-2 pääsin puttaamaan birdietä joko greeniltä tai forelta, joten niillä parit tulivat "helposti". Sitten olikin enää yksi väylä jäljellä saavuttaakseni puhtaan kortin. Väylä 3. Väylä, joka ei ole erityisen vaikea, kunhan vain lyö avauksensa joko suoraan tai jos sen missaa, kannattaa missata riittävän paljon. Avaukseni ei ollut hyvä, osuin palloon huonosti ja se kaarsi oikealle. Onnekseni vältin bunkkerit muutamalla metrillä ja pallo päätyi ykkösväylälle. Matkaa greenille noin 150 metriä, lippu greenin takaosassa ylähyllyllä. Muistan miettineeni, että nyt älä ainakaan duffaa tätä lyöntiä. Huono ajattelutapa varmaankin, mutta minkäs sille mahtaa. :) No en kuitenkaan duffannut ja sain pallon greenin etuosaan. Kaksi puttia puhtaaseen korttiin. Matkaa reikään 15 metriä alatasolta ylätasolla sijaitsevaan reikään. Mahdollisimman lähelle reikää oli tavoite, mutta kuten yleensä alatasolta ylätasolle putatessa, putti jää vajaaksi. Niin se jäi minultakin ja ratkaisevaan puttiin jäi matkaa vielä yli metrin verran. Siinä vaiheessa ajatukset jo harhailivat. Tässä se nyt on. Mahdollisuus pelata puhdas kortti, jos vain saan tämän putin sisään. Onneksi tuo putti upposi, muuten olisi jäänyt "hiukkasen" harmittamaan. ;)
Ihan kuin tuon puhtaan kortin saavuttamisessa ei olisi jo ihan tarpeeksi, niin ehkä kaikkein hauskinta/oudointa tässä saavutuksessa oli se, että unohdin ottaa golfkengät matkaan lähtiessäni kotoa kentälle. Niinpä pelasin kierroksen mustilla Sievin kävelykengillä, joissa ei ole edes nauhoja! Vaikka en ole taikauskoinen, niin täytyihän tuollaisen kierroksen jälkeen käyttää kyseisiä kenkiä vielä seuraavallakin kierroksella, ainakin seuraavaan bogiin asti. Niinpä bogivapaa putki Sievin kengillä jatkui vielä perjantaina 26. kesäkuuta 10 väylää, kunnes Järvenrannan 11. väylällä tuli bogi.
Syyskuun klubijuhlista voisi ottaa esille muutaman asian. Ensinnäkin pisin draivi -kisan Pirunpellon kymppiväylällä, jossa Ville kävi lyömässä yhden lyönnin ja totesi, että en lyö enempää (jokaisella oli kolme lyöntiä käytettävissä). Eikä Ville enempää lyöntejä olisi tarvinnutkaan, kun tämä riitti voittoon:
Lisäksi mainittakoon erittäin maistuvat itämaiset sapuskat ja Narvin kehittelemät hauskat pihapelit:
Mitähän vielä? Niin! Tulihan tuossa lyötyä ensimmäistä kertaa lähestymisiä sisään. Aikaisemmin pisimmältä reikää lyöty oli varmaan about max 50 metriä, nyt pääsin 70-80 metrin väliin, jota voi jota pitää ainakin lähes täytenä swinginä. Toinen upposi 59-asteisella wedgellä Järvenrannan 8. väylällä ja toinen kaksi viikkoa myöhemmin Järvenrannan 1. väylällä samaisella mailalla. Koko kauden eaglesaldo oli kolme kappaletta, kun alkukaudesta tuli putattua eagle sisään väylällä 11.
Sellaista menoa tällä golfkaudella. Saatan ehkä lisäillä vielä tilastodataa tästä kaudesta blogiin myöhemmin. Ensi kauden tavoitteeksi otan kuukausittaiset golfkatsaukset. Alkaa olla aika vähän, jos kirjoittaa kaksi kertaa blogiin vuoden aikana. No mutta ainakin tulee hieman enemmän tekstiä kerralla.
Kautta on takana jo reilu kuukausi, kun Lakeside aukesi jälleen normaalia aikaisemmin - tällä kertaa 11.huhtikuuta. Kierroksia on tätä kirjoittaessa kertynyt 19 kappaletta.
Talvi meni mielikuvaharjoittelun parissa (ei talviharjoituksia, ei pelimatkoja etelään). Golfkausi tai ainakin golfkauden kuumeinen odotus alkaa minulla ensimmäisen majorin eli Mastersin aikana. Jordan Spieth järjesti melko yksipuolisen näytöksen, vaikka eroa kakkoseen - Phil Mickelsoniin - jäi lopulta "vain" neljä lyöntiä. Golfpisteen perinteisessä major-veikkauksessa en Top 100-listaa kolkutellut, vaikka voittaja omasta rivistä kakkosvalintana löytyi. Hieman pisteitä kertyi kokonaiskisaa ajatellen.
Oma rivi:
1. Jason Day (0 pist.)
2. Jordan Spieth (22,5)
3. Ian Poulter (4)
Kausi siis alkoi samana päivänä, kun Lakesiden Järvenranta avattiin. Kauden alku oli hieman huolestuttava, mutta ei niinkään sen takia, että peli olisi ollut kovin huonoa, vaan siksi, että lonkan ja reisilihaksen välillä esiintyi kipua, joka haittasi lyömistä. Nyt tuo kipu on onneksi lähes kokonaan hellittänyt ja pystyn lyömään mielestäni ihan normaalisti. Avauskierroksen tulos Järvenrannalla oli tavanomainen: 86 lyöntiä (2014: 84 lyöntiä, 2013: 85 lyöntiä, 2012: 86 lyöntiä), ja se sisälsi yhden birdien.
Ensimmäiseen 80 alitukseen kului tänä vuonna kahdeksan yritystä, kun viime vuonna se tapahtui jo toisella kierroksella. Osin tuo ehkä selittyy tuolla fyysisellä vammalla, mutta eipä ne lyönnitkään kummoisia olleet. Viimeisimmät kierrokset ovat sujuneet mukavissa merkeissä: Pirunpelto 78, Pirunpelto 92 (avaukset eivät pysyneet väylillä), Järvenranta 74, Pirunpelto 77, Pirunpelto 78, Pirunpelto 81, Järvenranta 73.
Kentistä Pirunpelto on hyvässä kunnossa, varsinkin greenit ovat upeat (yllä oleva kuva on Pirunpellon ensimmäiseltä viheriöltä). Järvenrannan puolella greenit ovat jo hyvällä mallilla takaysin loppuväylillä. Etuysillä jostain syystä greenit eivät ole vielä samalla tasolla. Mutta kyllä etupuoliskollakin Järvenrannassa yleensä itseään saa syyttää, jos ei kahdella putilla selviä.
Näin lähelle 16. väylän lähestyminen ei ole ollut ennen tätä kautta tullut.
