Golfkauden 2012 ennakkotunnelmat ja odotukset

Aurinko on mukavasti näyttäytynyt viime päivinä, lämpötilat ovat olleet reilusti plussan puolella jo pidemmän aikaa, kadut ovat lumesta vapaat ja golfkausi lähestyy päivä päivältä. Niinpä tässä vaiheessa alkaa tehdä mieli kentälle - golfkuumetta 37,3 astetta ja nousussa.

Päätavoite tulevalle kaudelle on kehittää edelleen omaa pelaamista. Offseasonin aikana minulla ei ole ollut tapana harjoitella golfia ollenkaan, vaikka se olisi parasta aikaa svingimuutoksille. Preseason alkaa golfturnausten katselulla (etenkin ensimmäinen major eli Masters), Youtuben golfopetusvideoiden selaamisella ja foorumeita lukemalla. Pari vuotta sitten löysin Shawn Clementin (kanadalainen golfpro) Youtube-kanavan. Pidän hänen opetustyylistä ja tuntuu siltä, että oma peli on parantunut hänen ohjeidensa avulla.

Tosin kauden alussa minulla on ollut tapana kokeilla uusia juttuja ja yrittää muokata svingiä, jonka jälkeen olen palannut vanhoihin maneereihin, kun uusi tyyli ei toimikaan niin hyvin kuin haluaisi. En varmaankaan ole tarpeeksi pitkäjänteinen :). Ehkä tuo svingini hieman tälläkin tavalla muuttuu...parempaan vai huonompaan siitä en tiedä, mutta ainakin tilastojen valossa parempaan suuntaan ollaan oltu viimeisten vuosien mukaan menossa.

Mestiksissä yritän parantaa viime vuoden sijoitustani (9.). Parhaimmillaan olen ollut kolmas - tosin sinä vuonna taso ei ollut yhtä kova kuin mitä se nykyään on. Lisäksi vuodesta toiseen tavoitteina ovat seuraavat:
- Kierros ilman bogia tai huonompaa
- Hole-in-one
- Albatrossi

Näistä holari voisi olla todennäköisin, koska siihen ei tarvitse taitoa ;)...tosin lähelle bogitonta kierrosta olen päässyt parikin kertaa, kun vain yhdelle väylälle on tullut hairahdus.

Kauden 2011 yhteenveto

Golfkausi 2011 meni yhdellä sanalla sanoen hyvin. Ei ollut aivan yhtä hyvää peliä kuin kaudella 2010, mutta lähelle kuitenkin. Täysiä kierroksia kertyi kaiken kaikkiaan 91 kpl, joista tilastoihin vaikutti 53. Tasoitus oli kauden alussa 2,7 ja lopussa 2,6 (tasoituskierroksia 17 kpl). Ensimmäisen kierroksen pelasin Lakesiden Järvenrannalla 21. huhtikuuta. Viides väylä ei ollut pelattavissa, koska järven vesi oli noussut sen verran, että olisi tarvinnut kanootin greenille pääsemiseksi. Saas nähdä miten tänä vuonna käy. Järvenrannan avauspäiväksi tulevalle kaudelle veikkaan optimistisesti 13.4.2012.

Kilpailuja tuli pelattua ahkerasti. Kauden ensimmäisestä kisasta (Vappukisa) ei jäänyt paljon kerrottavaa - mm. kakkosen bunkkerista neljä lyöntiä ja tauluun mahtavat 22 pistettä. Menestystäkin tuli: Lakesiden viikkokisasta irtosi voitot scratch- ja hcp-sarjoissa. Avoimissa kisoissa muutama sijoitus kolmen parhaan joukkoon. Reikäpeleissä putosin hcp-sarjassa toisella kierroksella, scr-sarjassa tappio tuli välierässä viime vuoden mestarille Tatu Holopaiselle. Seuran mestaruuskisoissa bogitikat lauloivat ja birkut loistivat poissaolollaan. Kaksikymmentäkolme väylää pelasin pelkkiä paareja ja bogeja (tosin liikaa jälkimmäisiä), mutta sitten tulikin Pirunpellon väylä numero kuusi eikä enää selvittyä bogilla. En selvinnyt myöskään tuplabogilla, triplabogilla tai tuplapaarillakaan - korttiin 11 lyöntiä...noh, pääsin kuitenkin jatkoon ja toisena päivänä meni jo paljon paremmin. Lopputuloksissa 9. sija. Ei sitä mitä lähdin hakemaan, mutta kuten jo Hugo aikoinaan sanoi: "Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta!"

Kauden mieleenpainuvimmat hetket viime kaudelta eivät tulleet omasta pelaamisesta, vaan muiden tekemisistä. Klubiravintola Lakeside Open-kisassa pelasin samassa ryhmässä Seppo Keskumäen kanssa. Seppo, 74-v, pelasi tuloksen 75! Todella huikeaa!

Toinen huikea tapaus sattui seuran mestaruuskisojen viimeisellä kierroksella väylällä 15. Kyseinen väylä on par-3, jossa greeni näkyy vain osittain. Avausten jälkeen greeniä lähestyessämme aloimme etsiä katseillamme palloja. Yksi näytti olevan todella lähellä reikää ja tarpeeksi lähelle päästyämme näimme, että siinähän se lepää vasten lipputankoa! Holarin tekijä oli Anu Alppi, yksi seuramme opettavista ammattilaisista. Ei holareita kauhean usein tule todistettua samassa ryhmässä, tämä oli kolmas minulle.

Kauden aikana tuli tehtyä jälleen kasa uusia omia ennätyksiä. Tässä tärkeimmät:
- Pirunpelto keltaisilta 72 lyöntiä (par)
- Pirunpelto valkoisilta, sisään 37 (+1)
- Alastaro sinisiltä, 74 (+2) (+par-ennätys, greeniosumaennätys)
- Suurin GIR kauden ajalta: 59 %
- Eniten par-tuloksia kierroksella: 16 kpl (Järvenranta keltaisilta)
- Järvenranta, valkoisilta, eniten viheriöosumia kierroksella: 14 kpl (keltaisilta paras noteeraus 17 greeniosumaa 25.8.2009)
- Pirunpelto, keltaisilta, eniten par-tuloksia kierroksella: 14 kpl
- Suurin kierrosmäärä Pirunpellolla kauden aikana: 32

Tilastoinnista

Olen aina pitänyt tilastoista - varsinkin urheiluun liittyvistä. Silloin kun minä vielä olin nuori, aamurutiineihin kuului tarkistaa teksti-tv:stä yön NHL-tulokset ja pisteiden tekijät. Nykyisinkin tulee aika ajoin tutkittua eri liigojen pistepörssejä, sarjatilanteita ja muita tilastoja.

Yhdysvalloissa, tuossa tilastoinnin ihmemaassa, ollaan myös golfin osalta tilastohulluja. Vertailun vuoksi: Euroopan kiertueella tarkkuutta viheriölähestymisissä tarkastellaan yhden tilaston avulla (GIR eli Greens In Regulation). Jos pääset puttaamaan viheriöltä birdietä tai parempaa merkitään griiniosuma. USA:n PGA-tourilla on tämän tilaston lisäksi vielä lähes 80 "lisätilastoa", kuten:
- kuinka lähelle reikää pelaaja keskimäärin lähestyy (kaikki lähestymiset)
- kuinka lähelle reikää pelaaja keskimäärin lähestyy väylältä
- kuinka lähelle reikää pelaaja keskimäärin lähestyy väylän vasemman puoleisesta karheikosta
- millä prosentilla pelaaja osuu viheriöön tietyiltä etäisyyksiltä (esim. 125-150 jaardin matkalta)
- jne jne jne...

Ensimmäiset omat alkeelliset golftilastoni tein tukkimiehen kirjanpidolla vuonna 1999. Kyseinen pikkuvihkonen on edelleen tallessa. Tilastoja oli luonnollisesti kuvitettu mahtavilla piirustuksilla.

 
Järjestelmällisempään tilastointiin siirryin vuonna 2003, kun löysin interwebsin ihmeellisestä maailmasta Golfpisteen Tilastonurkan. Vaikka GP:n Tilastonurkka ei olekaan täydellinen, on se riittävä ja hyvä työkalu perusgolfarin tilastotarpeisiin. Minussa elää kuitenkin pieni amerikkalainen...joten aloin pitää jälleen omaa tilastoani. En kuitenkaan kulje kentällä mittanauha taskussani, ainakaan vielä. ;) Tällä kertaa en turvautunut enää paperiin, vaan aloin merkata tilastojani taulukkolaskennan avulla. En myöskään ole hylännyt GP:n Tilastonurkkaa, saan sieltä yhä pelini perustilastot. Omiin lisätilastoihin laitoin ensiksi ylös parhaat kierrokset, erilaisia ennätyksiä kuten suurin birdiemäärä kierroksella ja kauden kierrosmäärät. Vuosien varrella Tilastonurkka on pysynyt samana, kun puolestaan oma taulukko on paisunut kuin pullataikina, sisältäen nyt 17 välilehteä. Viimeisin lisäys taulukkotilastointiini on väyläkeskiarvot.

Kaikki kierrokseni eivät päädy tilastoihin. Esimerkiksi viime vuonna tilastoihin vaikuttavia kierroksia kertyi 53 kpl kokonaiskierrosmäärän ollessa 91 täyttä ja 7 puolikasta. Jätän tilastoimatta kierroksia kauden alusta ja lopusta, jolloin olosuhteet eivät ole enää "normaalit". Lisäksi jää tilastoimatta joukkuekisat ja reikäpelit sekä tietysti puolikkaat kierrokset. Joskus kierros jää tilastoimatta sen takia etten saa tulosta joltain väylältä (esim. varapallokin katoaa), vaikka yritän aina pelata jokaisen väylän loppuun asti.

Oma golftaustani

Ensimmäisen kerran hahmottelin swingin alkeita jo äitini masussa....no ei sentään. Itse asiassa en ollut ollenkaan kiinnostunut golfista ennen vuotta 1997, jolloin suoritin green cardin. Ei tullut seurattua golfia urheilu-uutisista tai televisiosta. Vanhempien kautta kosketus tähän maailman hienoimpaan pallopeliin tuli - he olivat käyneet green card-kurssin syksyllä 1996. Minua ja veljeäni vanhempani usuttivat/pyysivät mukaan kokeilemaan seuraavana vuonna. Minä ajattelin golfista tuolloin, että joku vanhojen ukkojen peli, ei sovi minulle. Tuli kuitenkin lähdettyä kerran kokeilemaan, että minkälaista se peli nimeltä golf nyt sitten oikein on.

Ensimmäiset golflyöntini suoritin Karkussa Jarkko Svahnin jo edesmenneen 9-reikäisen kentän rangella. Jonkinlaiset perustavanlaatuiset svingiohjeet tulivat vanhemmilta. Melkoista tuhertamistahan se alussa oli kuten kaikilla muillakin. Pallon sai nyt sentään ilmaan aina välillä (tiiltä tietysti), ja hyvältähän se tuntui, kun sai monen epäonnistumisen jälkeen pallon lähtemään melko suoraan ja suorittamaan jonkinlaisen ilmalennon. Se tunne oli jotain sellaista, jonka halusi kokea yhä uudelleen ja uudelleen.

Jarkko Svahnin kenttä Karkussa oli siitä hieno, että sille pääsi pelaamaan ilman green cardia. Siellä tulikin pelattua monta kierrosta tuona kesänä. Lihapiirakat kentän kahviossa olivat myös erittäin maukkaita. :) Myöhemmin kesän aikana tuli suoritettua green card Lakeside Golf & Country Clubin (LGCC) kentällä. Opettaja oli Juha Passi, joka edelleen toimii pro:na  kyseisellä kentällä (nykyiseltä nimeltään Lakeside Golf Vammala [LGV]). Green card-kurssilla sattui eräs hyvinkin hauska sattuma, jonka ehkä kerronkin jossain vaiheessa tässä blogissa.

Nyt on siis käynnistymässä 16. golfkauteni. Ohhoh! Onpa niitä jo kertynyt.

Tästä se lähtee!

Tervehdys!

Tästä se lähtee. Ai niin mikä lähtee? Vastaus: ensimmäinen blogini ikinä. Satuin tässä pari päivää sitten eksymään erääseen blogiin, joka käsittelee urheilua. Siitä sitten päähäni pongahti ajatus omasta golfblogista. 

Yleisin reaktioni golfkentällä lyönnin jälkeen.

Eniten teen tätä kai itseäni varten, ikään kuin golfpäiväkirja, jota on mukava lueskella kauden päätteeksi tai useamman vuoden päästä tutkia, että mitä on tullut tehtyä ja ajateltua tiettynä vuonna golfkentällä. Päätin kuitenkin julkaista tuotokseni myös internetiin ihan kaikkien nähtäväksi. Jos vaikka joku (kuten sinä) sattuisi tähän blogiin harhautumaan, niin rakentavaa kritiikkiä otetaan vastaan. Itse asiassa tuhoava kritiikkikin käy, samoin kuin kaikenlaiset kysymykset, kommentit, ******** ja piilo********.  ;-)