Birdiejuna

Kenttä: Lakeside, Järvenranta

Tii: Keltainen

Sää: Aurinkoinen, pouta, 21-23 astetta.

FIR 7/13, GIR 12/18, Putts 31, Penalties 4

Mukava oli jälleen päästä kohottamaan itseluottamusta Järvenrannan puolelle (se oli ainakin tarkoitus Pirunpellon katastrofin jälkeen). Kierrokselle lähtiessä fiilis oli hyvä, vaikka ennen kierrosta suoritettu kahden tunnin haravointi ei lämmittelynä ihan parhaasta päästä ollutkaan.

Mukavasti se lähtikin liikkeelle, heti kolme peräkkäistä greeniosumaa. Kakkoselle tuli birkku, kun pääsin puttaamaan ylämäkeen melko suoraa ~2 metrin puttia. Heti seuraavalla pitikin päästä pois underista eli puttasin kolme kertaa. Nelosellekin bogi, kun lähestyminen jäi lyhyeksi, enkä ok-chipistä huolimatta saanut puttia sisään. Sen jälkeen pelailinkin par-tahdissa ja etulenkki oli menossa +1, kunnes 9. väylällä avaus outtiin ja lopuksi tietysti lyhyehkö puttikin vielä ohi, joten 'ripla' etuysin päätteeksi. Oma vika (kenen muunkaan? :D),  sillä tiiasin pallon niin, että tiimerkki häiritsi hieman vasemman jalan asemaa. En jaksanut kuitenkaan siirtää enää... ensi kerralla sitten varmaan siirrän, kun muistan miten kävi. ;)

Takaysille lähdin kuitenkin ihan luottavaisin mielin, sillä lyöminen oli ihan hyvää. Tosin draivit eivät olleet mitään kummoisia koko päivänä. Minulle riittää kuitenkin, että ne ovat pelissä - rautapelillä ja putterilla se tulos lopulta tehdään. Mukava birdiejuna takalenkin alkuun tulikin! Kaikilla takalenkin par-5:lla olin lähellä greeniä kahdella (kympillä niukin naukin greenillä, yhdellätoista greenin tasolla hieman vasemmalla (chippi) ja kolmellatoista jäin hieman vajaaksi (chippi). Neljän pörön jälkeen piti tietysti lähteä koittamaan sitä viidettäkin. Kaksi kertaa on päässyt sattumaan sellainen vahinko, että olen tehnyt viisi birdietä peräkkäin (JR keltaisilta väylät 11-15 ja JR valkoisilta väylät 7-11). Noh, tekninen birkku tuli 14. väylälle tuli, kun tein kakkospallolla bogin puttaamalla forelta sisään (avaus hieman vasemmalla, ei löytynyt). Sitten varmaankin keskittyminen herpaantui hetkeksi. Par-kolmosella (#15) jäätävä duffi ja pallo bunkkerin viereen rinteeseen, ok-chippaus greenille, putti ohi ja bogi korttiin. 16. väylän avaus oli - köh  mielenkiintoinen: ehkä naisten tiin kohdille vasemmalle metsään - osuma palloon kehno. Kun vielä varapallokin löytyi kivenkolosta oikealta metsästä, tuplapar oli lopulta ihan hyvä saavutus. Loppuun vielä peruspaarit ja jännä 77 lyönnin kierros (neljällä penaltilla!).

Että näin! Sunnuntaina Catmandoo-kisaan ja tavoitteet totta kai korkealla...tai siis matalalla? Sitä ennen kuitenkin huomenna Pirunpellolle. Toivottavasti ei tee itseluottamukselle liikaa hallaa. :|

Ai niin, pelasin äitini kanssa ja oli holari 17. väylällä TODELLA LÄHELLÄ! Kas näin: